AJANKOHTAISTA

22.9.2006 VAROITUS! HOX!

Tiesithän että Valkealan tapauksen henkilö on nyt saanut ehdollisen tuomion ja saattaa mahdollisesti olla ostamassa koiria tavalla tai toisella koiranpitokiellosta huolimatta. Olethan varovainen kenelle siis myyt koiria!

: LINKKI

22.8.2006 Sairaiden pentujen kaupittelu toi syytteet petoksista ja eläinsuojelurikoksista

Orimattilassa puidaan hesarin mukaan tällä viikolla paikallisen kennelin toimintaa oikeudessa. Ilmeisemmin kennelin omistaja tiesi myyvänsä pentuja, jotka olivat mahdollisesti saaneet parvoviruksen! Tästä huolimatta hän jatkoi toimintaa vaikka peruikin tai hyvitti vanhoja kauppoja pentujen sairastuttua.

Oikeudessa käsitellään yhtätoista vuoden 2003 ja 2005 välillä tapahtunutta kauppaa, jossa myytiin pääosin sekarotuisia koiria. Nainen vakuutti koirien olevan terveitä, mutta pahimmasa tapauksessa koirat kaipasivat eläinlääkärin apua jo seuraavana päivänä kaupanteosta. Kauemminkin aikaa saattoi kulua ennen mitään oireita. Tuontikoirien kohdalla tulee etenkin olla tarkka, että koira on varmasti asianmukaisesti rokotettu ja hoidettu. Usein salakuljetuksen kohteet eivät ole asiallisesti hoidettuja, kuten jo ruotsin tapauksistakin kävi aiemmin ilmi.

Tällaisissa tapauksissa saa olla varuillaan, sillä myyjä ei välttämättä lähde helpolla rahoja palauttelemaan. Tässä tapauksessa kuitenkin nainen on hesarin artikkelin mukaan palauttanut myyntihintoja ja hoitokuluja ja tämän lisäksi ostajat vaativat vielä lisää.

Naista kohtaa siis odottaa kaksi eläinsuojelurikkomusta, sillä hän piti koiria terveydelle vaarallisessa paikassa eikä noudattanut ohjeita parvovirustartunnan hävittämiseksi. Tähän juttuun saadan päätös elokuun lopulla.

Nyt kun näitä juttuja taasalkaa julkisuuteen tupsahtelemaan, niin ehkä voimme sitten toivoa että tällainen toiminta saataisiin vielä joskus ehkäpä poistettua tai ainakin vähenemään. En voi jälleen painottaa enempää sitä, että koirien elinolot olisi hyvä nähdä ennen kauppoja eikä kannata kehenkään luottaa sinisilmäisenä olkoot sitten kuinka mukava ihminen tahansa kyseessä.

Lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/

21.8.2006 Koiranpentuja kasvatetaan yhä useammin myyntiin kyseenalaisissa oloissa

Näinhän siinä on käynyt, pienten lemmikkikoirarotujen suosion saattelemana on tehtailu päässyt lisääntymään pääkaupunkiseudulla. Koiria on suomessa tehtailtu huonoissa oloissa tai sitten ulkomailta on välitetty huonokuntoisia pentuja. Tämän jutun lähde, hesarin artikkeli , juontaa juurensa edellä mainitusta Espoon tapauksesta, joten koirien huonot elinolot ja kohtelu pääsivät jälleen ihmisten tietoisuuteen.

Artikkelin mukaan Vantaan käräjäoikeus määräsi hiljattain satoja koiria vuosittain tehtaillen kasvattajan eläintenpitokieltoon. Helsingissä myös kaupungineläinlääkäri seuraa yhden omistajan tilannetta, joka pitää 15:sta eläintä kerrostaloasunnossaan sekä pentueita on myös vaihtelevasti.

Laajamittainen pentutehtailu on pääkaupunkiseudulla harvinaista, sillä tehtialijat jäävät helposti kiinni. Tavanomaisempaa onkin koiranpennut joita tuodaan myyntiin virosta ja venäjältä. Koiran kun saa rajan takaa halvemmalla, mutta kannattaa muistaa että se käy sitten myöhemmin kukkaron ja terveyden päälle. Pentu saattaa olla sairas ja tuoda mukanaan tauteja myös omistajan kiusaksi.

Hesari myös painottaa, että harmaita markkinoita on syntynyt siksi, että ihmiset tukevat niitä. Älkää siis koskaan ostako koiraa säälistä ja ottamatta selvää sen kasvuolosuhteista! Epäilyttävistä tapauksista tulisi aina ilmoittaa viranomaisille.

Lähde: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/1135221147551

21.8.2006 Poliisi tutkii kennelin toimia Espoossa

Espoossa on siis ilmennyt jonkin sortin tehtailu jupakka. Viranomaiset veivät mukanaan kennelistä suuren joukon rotukoiria. Kennelissä oli kuulemma joidenkin lähteiden mukaan koiria viitisenkymmentä. Viranomaiset kuitenkin veivät kennelistä pois kymmeniä rotukoiria. Tapaus on esitutkinnassa ja juttua käsitellään epäiltynä eläinsuojelurikoksena. Koirat on tällä hetkellä sijoitettuna uudelleen.

Kyseisessä kennelissä on iltalehden mukaan havaittu ennekin ongelmia/puutteita. Huhut ongelmista ovat kantautuneet niin koiraharrastajien kuin kasvattajien korviin.

Mm. näiltä foorumeilta löytyy asiasta keskustelua:

lemmikkipalstat ja käppänäfoorumi

Kyseinen kennel on kaikenlisäksi alan piireissä hyvin tunnettu ja palkittu kasvattajapalkinnoilla. Se, että aiot ostaa koirasi kennelistä, ei siis välttämättä ole tae koiran hyvinvoinnista. Olkoot kuinka kaunis päivä tai kasvattajalla kiire ja pennut pitäisi nähdä ulkona ym. niin aina vaadi päästä sisälle katsomaan koirien elinoloja.

Jälleen kerran voisi sanoa että "vauhtisokeus" iski. Se ei tietenkään oikeuta tekoa eikä käy hyvästä tekosyystä.. Hesarin mukaan tavallista onkin, että koiraharrastus kasvaa omistajan resurssien yli. Pahimmissa tapauksissa Läänineläinlääkäri Pesosen mukaan eläimiä on tilan puutteen vuoksi sijoitettu esim. ahtaisiin kellareihin, joissa ei ole ilmastointia. Sieläpä koirat sitten elävät ulosteissaan kun niitä ei käytetä ulkona. Että näin suomessa! Ollaanpa varuillaan mistä koiramme hankitaan, eikä vain?

Lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200608215023863_uu.shtml

29.7.2006 Koiranruokakampanja

Osallistu nyt koirien auttamiseen lahjoittamalla rahaa koiratarhoille Espanjaan. Koiratarhoilla kuluu paljon rahaa satojen koirien ylläpitämiseen.

"Haluamme auttaa tarhoja lahjoittamalla niille kuukauden ruokakuluja vastaavan summan rahaa. Lahjoituksen avulla tarhat voivat käyttää ruoasta säästyvät rahat vaikkapa häkkien kunnostukseen ja ulkotarhojen parannukseen."

Lisää haasteesta löytyy espanjan koirat sivustolta:

Espanjan koirat - Haaste koiranruokakampanjaan!

31.5.2006 Koiran tarina

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet.

Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi.

Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen. Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää!

He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi).

Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin.

Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista.

Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta.

Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella ( ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: "eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta".

Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

Copyright 1999 J. Ellis
(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.)

16.5.2006 Adressi

Käykääpä täyttämässä internetissä tämä ajankohtainen ja tärkeä adressi eläinsuojelurikosten rangaistusten koventamiseksi. "Adressi on kaikille niille, jotka ovat tyytymättömiä tuomioihin, joita eläinsuojelurikoksista/ rikkomuksista langetetaan. Adressi on saanut alkunsa, kun joukko eläinystäviä turhautui raaoistakin teoista saataviin olemattomiin rangaistuksiin ja halusivat vaikuttaa niiden koventamiseksi. Adressi luovutetaan kesällä 2006 eduskuntaan."

Vielä on siis aikaa vaikuttaa, joten kipin kapin laittamaan nimeä lappuseen jotta saadaan eläintenrääkkääille kovemmat tuomiot. Varmasti näin saataisiin eläimillekin hieman enemmän kunnioitusta kun ei niin helpolla päästä pälkähästä.

Menkääpä siis tänne osoitteeseen nyt -> http://www.adressit.com/elainsuojelurikokset

Muutamia esimerkkejä tuomioista: (adressista löytyy lisää)

- Koiratarhoja pitänyt mies ja nainen tuomittiin maksamaan 40 päiväsakkoa eläinsuojelurikoksesta. Heillä oli ainakin 40 koiraa ja 20 kissaa, joiden siisteydestä, terveydestä sekä koirien liikunnan tarpeesta ei ollut huolehdittu.

- Mies lopetti tottelemattoman koiranpennun lyömällä sitä kirveellä muutaman kerran päähän. Ulos jätetty koira kuitenkin virkosi, mutta se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärillä. Mies määrättiin maksamaan 78 euron sakot sekä erilaisia kuluja 130 euron arvosta.

- Kahta saksanpaimenkoiraa hakattiin nahkaremmillä, pidettiin kuumuudessa parvekkeella, koirilla ei ollut tarpeeksi tilaa liikkua eikä niitä hoidettu kunnolla. Mies tuomittiin maksamaan 60 päiväsakkoa, ei eläintenpitokieltoa. Toinen koirista jouduttiin lopettamaan.

Lähde: http://www.adressit.com/elainsuojelurikokset

15.5.2006 Hotin ja Nekun tositarina

Vuoden 1999 Coton de tuléar lehdessä oli artikkeli kahden koirapolon elämästä. Vaikka artikkeli ei nyt olekan tuore, niin haluan tämän asian nyt kuitenkin ottaa esille sillä tämä asia on hyvin ajankohtainen aina. Artikkelin kirjoittaja itse oli tämän tositarinan kasvattaja joka möi kaksi koiraa arveluttaviin oloihin. Kasvattaja kävi ostajalla kylässäkin, sillä häntä epäilytti myydä koiria perheeseen jossa on kaksitoista lasta. Kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa, joten koirat myytiin ostajalle.

Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Omistajan kanssa sovittiin monet kerrat, koska he tapaavat minkäkin näyttelyn tiimoilla, mutta omistaja eivätkä koirat koskaan ilmestyneet paikalle. Kasvattaja sai rotujärjestön kautta tietää, että koiria oli käytetty jalostukseen, jopa keskenään! (koirat olivat läheistä sukua). Koiria ei myöskään ole koskaan käytetty näyttelyissä, saatikka silmä- ja polvitarkastuksissa.

Tässä vaiheessa kasvattaja toden teolla huolestui ja päätti lähteä käymään omistajalla erään näyttelyreissun aikana. Heti kun hän pääsi sisälle kasvattajaa syytettiin kotirauhan rikkomisesta sekä pian hänet jo heitettiin ulos ja alas rapuista. Koirat oli kuulemma viety piiloon, joten niitä hän ei nähnyt. Seuraavan puolenvuoden aikana kasvattaja soitteli kennelneuvojille, eläinsuojelijoille sekä muille kasvattajille. Virallisista tahoista hän ei saanut apua, mutta muilta kasvattajilta sai paljonkin apua. Viranomaisille kuitenkin kyseinen ostaja oli "tuttu tapaus".

Tammikuussa 1999 lehtiin tuli juttu Kotkan lähellä olevasta paikasta, jossa oli 129 koiraa 18 kissaa, erittäin huonoissa oloissa (!). Eläinlääkäri oli joutunut lopettamaan useita koiria. Jostain syystä sitten ostaja päätti ottaa yhteyttä Hotin ja Nekun kasvattajaan, saatuaan määräyksen vähentää koiramääräänsä kolmessa viikossa. Hän kertoi että Hotti ja Nekku ovat hänellä ja sanoi ettei halua antaa niitä viralliselle omistajallekaan takaisin sillä tämä hoitaa koiria vieläkin huonommin. Henkilö ei kylläkään halunnut antaa koiria myöskään takaisin kasvattajalle sillä hän ei antanut osoitetietojaan. Muiden kasvattajien avulla henkilön yhteystiedot kuitenkin saatiin selville, jolloinka kasvattaja lähti ystävättärensä kanssa Haminaan koirien luokse.

Perillä heitä ei päästetty sisälle vaan he joutuivat seisomaan pakkasessa. He koittivat keskustella henkilön kanssa rauhallisesti ja esittivät "tyhmiä" selittelyineen ja vakuutuksineen. Koko ajan molemmat kuitenkin olivat valmiina purskahtamaan itkuun tai oksentamaan. Kasvattajan mukaan paikka oli aivan kamala. Sielä oli hyvin hiljaista ottaen huomioon että talossa oli satakolmekymmentä koiraa. Ei yhtäkään haukahdusta. Rakennukset olivat kuurassa, ikkunat kauttaaltaan jäässä. Pihamökin ikkunasta näkyi pienestä sulasta reiästä jos jonkinmoisen koiran naamaa.

Myöhemmin henkilö tuli ulos Hotin ja Nekun kanssa, jotka olivat kauttaaltaan märkiä, virtsasta. Ulkotarhassa näkyi myös yksi koira joka raapi koko ajan itseään. Pihalla ei näkynyt laisinkaan koiranjälkiä, mikä tarkoitti sitä että koirat eivät ole toviin ulos päässeetkään. Kun kasvattaja alkoi puhua, tunnistivat koirat hänet ja juoksivat hänen luokseen. Tuolla hetkellä kasvattaja päätti, että koirat jäävät tuonne paikkaan vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse. Pitkän keskustelun jälkeen hän saikin ottaa koirat mukaansa ja he lähtivät kohti Helsinkiä pakoon. Junamatka Helsingistä Tampereelle oli vähintäänkin hävettävä, sillä mukanahan kulki kaksi haisevaa koiraa. Heti kotiin päästyä koirat käytettiin eläinlääkärissä. Koirat olivat lähes karvattomia, likaisia ja haisevia isoine pömppö vatsoineen ja vähine lihaksineen. Molemmilta löytyi valtavasti korvapunkkeja, voimakas ientulehdus, rikkinäiset päkiät, olemattoman hauraat kynnet ja ilmeisesti jokin ihosieni. Koirat eivät siis todellakaan olleet hyvässä kunnossa ja kaiken lisäksi pelkäsivät yksin olemista. Yhteiselo oli hyvin vaikeaa koirien kanssa, sillä kasvattajalla itsellään oli pentuja talossa, joten tautisia koiria ei voinut niiden luokse viedä. Tämän lisäksi Hotin ja Nekun "hoitaja" (mistä koirat lopulta haettiin) sekä koirien virallinen omistaja soittelivat koirien perään. Haminan poliisi kuitenkin saivat heidät jättämään kasvattajan rauhaan joten hän sai koirien paperit omikseen. Papereista myös selvisi että koiria ei ole koskaan myöskään rokotettu! Ihme toimintaa. Kasvattajan luona koirista saatiin hieman yhteiskuntakelpoisempia; ne eivät pelänneet enää niin paljoa, mutta säikkyvät yhä.

Tarinan pääpointtina on se, että kaikki jotka ovat ostamassa koiraa itselleen hieman katsoisivat mistä koiransa ostavat. Sieltä paikasta, mistä Hotti ja Nekkukin pelastettiin, on myyty ja teetetty paljon pentuja. Kyseinen "kasvattaja" aka pentutehtailija oli hankkinut itselleen kaikki mahdolliset pitovaikeus ym. koirat, joten saa myös omistajat katsoa tarkkaan minne ja kenellä koiransa antavat! Tehtailija teetti sekarotuisia huonoissa oloissa mitä ilmeisemmin jokaisesta juoksusta. Koirien ruokaan, lääkityksiin ja muuhun hoitoonkaan ei juurikaan käytetty rahaa. Hyvinhän siinä sitten tienaa, antaen koirien kärsiä ja tehtailemalla pentuja minkä kerkeää. Koiraa ei tulisi siis ikinä ostaa tällaisesta paikasta välinpitämättömyyttään saatikka säälistä! Viimeistäänkin siis silloin tulisi huolestua, mikäli myyjä haluaa tuoda koiran kotiin, edes puoliväliin saakka. Hän ei siis halua päästää ostajaa kotiinsa; mikä on hyvin hämärää! Aina tulisi nähdä millaisissa oloissa koirat elelevät.

Toisena pointtina näen myös sen, että saavat myös kasvattajat olla hyvin varovaisia siitä, keille koiransa myyvät. Etenkin jos oikeasti koiristaan välittävät, mikä todennäköisimmin on totta. Ostajien tulisi siis olla kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä kasvattajien suhteen mikäli ei nyt pennun saanti heti tärppää, sillä kysyntää varmastikin riittää ja siinä on sitten kasvattajille monia ihmisiä karsittavana ja tutustuttavana.

Artikkelin kirjoittaja myös rohkaisee jokaista ihmistä valistamaan pennun ostajaa näistä asioista sekä tekevän ilmoituksen eläinsuojeluvalvojalle tai eläinlääkärille aina kun tuntuu siltä että eläin voi jossain huonosti. Hän myös muistuttaa että viranomaisilla on tietenkin vaitiolovelvollisuus joten he eivät sinun nimeäsi julki anna sekä heidän täytyy käydä tilanne tarkastamassa aina kun ilmoitus tehdään.

Ehkäpä tämän artikkelin, tämän surullisen mutta melko onnellisen lopun omaavan tarinan, jälkeen jokainen hieman miettii mistä koiransa ostaa. Tämän tehtailijan toimintahan on jatkunut hyvin pitkään. Lienee nimittäin sama henkilö kyseessä joka viime vuoden tehtailu jupakoissa oli jälleen esillä. Nykyään taitaa pitää matalempaa profiilia, mutta tulevaisuudessa kyllä saa taas varoa ettei toiminta taas ala jatkumaan.. Älkää siis tukeko pentutehtailua tai tämä toiminta ei ikinä lopu!

Lähde: Coton de tuléar rotulehti vuodelta 1999.

HUIJAREITA LIIKKEELLÄ!

Tämä on edelleen ajankohtainen ja kokoajan kasvava ongelma. Olkaapa kaikki koiraa hankkivat ihmiset nyt valppaana sillä internetissä pyörii nyt huijari/huijareita, jotka väittävät myyvänsä koiria, mutta todellisuudessa mitään koiraa ei välttämättä ole! Yhteydenpito saattaa takkuilla (todennäköisesti prepaid liittymä käytössä), koirasta ehkä lähetetään kuvia sähköpostiin (jotka ovatkin esim. jostain kennel/koirasivustolta napattuja: lähetetty kuva ei siis takaa koiran olemassaoloa!!). Koirasta pyydetään myös maksamaan varausmaksu hyvin pian, jopa koiraa näkemättä.

Ottakaa siis huomioon, että koiraa ei välttämättä ole olemassa ja varausmaksun maksettuasi et enään kuule "kasvattajasta", koirasta saatikka rahoistasi enään mitään! Muistakaa siis AINA että käytte katsomassa pentua ennen ostoa/rahan maksamista. Ei vie paljoa vaivaa matkustaa Suomen sisällä katsomaan koiraa ja sen elinoloja, emosta puhumattakaan, onhan sentään kyse perheenjäsenestä joka tulee teillä asumaan pidemmän aikaa. On siis tärkeää käydä aina katsomassa pentuja ja jos kasvattaja ei jostain syystä tähän suostu, niin älä osta häneltä koiraa. Koiran oston kanssa ei kannata hätäillä, asiaa kannattaa harkita pitkään ja puntaroida erivaihtoehtoja (ota yhteyttä moneen kenneliin, kysy pentutilanteesta, mahdollisista pennuista, käy katsomassa pentuja jne.)

Epämääräisiä ilmoituksia löytyy erilaisilta ilmoituspalstoilta (myydään/ostetaan koiria), joten ole tarkkana jos tartut myyjän ilmoitukseen ja ole vieläkin tarkempi jos jätät itse ilmoituksen palstalle! Ilmoituksen jättäneet ovat helppo uhri huijareille, pentutehtailujoille ja salakuljettajille. Kannattaa siis olla hyvin varovainen internetilmoitusten kanssa. Järjestöjen ja kennelien sivuilta löytyy varmasti paljon asiantuntevaa apua koiran etsintään, sekä myös pentueilmoituksia. Tiettyyn rotuihin perehtyneiltä foorumeilta löytyy varmasti myös asiantuntevaa apua sekä pentuilmoituksia, mutta silti kannattaa olla varovainen.

Suosittelen välttämään myydään/ostetaan palstoja, sillä siellä voi myydä kuka vain mitä vain! (sivuston pitäjät eivät pahemmin kontrolloi ilmoituksia)

Lue lisää pennun hankinnasta "pennun ostaminen"- alueelta, niin tiedät kuinka pennun voi asiallisia reittejä pitkin hankkia ja tiedät mitä välttää.
(Lisätietoa mm. tuontikoirista, koiran osto-vinkkejä, jne.)

17.2.2006 Hitsmugglade – och avlivade

Jälleen ruotsissa salakuljetettuja koiria löytynyt; 11 pientä ressukkaa autossa laatikossa. Artikkelin yhteydessä kerrotaan myös vuonna 2004 löytyneistä kolmestakymmenestä salakuljetetusta koiran pennusta, jotka löytyivät mersusta. Sivulta löytyy myös asiaa koiran hankinnasta; älä siis osta salakuljetettua koiraa! Tietoa löytyy myös sekä koiralle että ihmiselle vaarallisesta rabieksesta, jota salakuljetetut koirat saattavat sairastaa.

Artikkeli suomeksi koottuna (kiitokset kääntäneelle!):
Nainen kuskasi 11 pentua ahtaasti pakattuina vihanneslaatikossa hameensa helmoihin piilotettuna Ruotsiin Tanskan kautta. Pennuilla epäiltiin olevan tarttuvia ja vaarallisia tauteja, joten kaikki lopetettiin... Vuoden 2004 jälkeen kiinni jääneiden, salakuljetettujen koirien määrä on Ruotsissa noussut 20:sta 200:aan vuodessa. Kiinni eivät kaikki tietenkään jää, ja luvun arvellaan lähentelevän 4 000. Puolassa ja Romaniassa on löydetty todellisia pentutehtaita, joissa nartut asuvat täyteen ahdetuissa häkeissä ja joutuvat tekemään uusia pentuja niin pian kuin entiset on saatu pois alta (eli siis joka juoksusta). Nartut tapetaan sitten, kun ne on "loppuun käytettyjä"... Salakuljettajat maksavat pennusta "tehtaille" n. 500 kruunua eli reilut 50 euroa. Pentuja ei rokoteta eikä testata vesikauhun varalta, ja niitä myydään jopa 20 000 kruunun (reilut 2 000 euroa) hinnalla sitten Ruotsissa eteenpäin. Tällaisen pennun ostajaa voi uhata jopa vankilatuomio ja myös tietysti nämä vaaralliset sairaudet kuten rabies.

Tästä herääkin miettimisen aihetta; pitäisikö suomeenkin saada tiukempi lainsäädäntö toimintaa rajoittamaan? Mielestäni pitäisi.

Lähde:http://www.city.se/, 17.2.2006

15.11.2005 Valpar tejpas och drogas

Lähde: http://www.aftonbladet.se/, 15.11.2005

11.9.2005 Kauhukuvat eivät ole totta

Kouvolan sanomissa oli artikkeli, jossa Valkealainen pentutehtailusta syytetty nainen kertoi oman kantansa asiaan.

Varmastikin elämä on hänelle nyt vaikeaa kaiken tämän jälkeen, etenkään kun ei jaksa ymmärtää miksi koirat vietiin pois. Onpahan ainakin koirat nyt paremmassa paikassa, sekä kunnossa.

Kukin tehkööt omat päätöksensä millaiset oltavat koirilla oikeasti oli; onko valkealaisen naisen oma mielipide kuinka oikea vai ovatko vapaaehtoiset ja eläinlääkäri nähneet karun totuuden, vai onko media totuutta liioitellut? Mielestäni koiria auttaneet varmasti osaavat sanoa mikä tosi tilanne on. Lukekaa Kouvolan sanomien artikkeli lehdestä 11.9.2005.

Lähde: Kouvolan sanomat, 11.9.2005

1.7.2005 Vapaaehtoiset auttavat kärsineitä koiria

Koirat ovat saaneet paljon hoitoa sekä huomiota. Eläinlääkäri on tarkastanut koirien tilan sekä määrännyt tarvittaessa lääkitystä. Yleisinpinä vaivoina mainittakoon ihosairaudet, sisä- ja ulkoloiset, avohaavat, luunmurtumat ja silmätulehdukset. Harva koira on selvinnyt ilman vaivoja sekä joitakin koiria on jouduttu lopettamaankin.

Etelä-Suomen sanomien haastateltava kommentoi tapahtunutta: (1.7.2005), " - Omistaja on varmaan rakastanut koiriaan yli kaiken, mutta jossain vaiheessa häneltä karkasi mopo käsistä. Eihän kukaan pysty hoitamaan tällaista koiralaumaa. ", tämä kuvaa tilannetta mielestäni osuvasti. Homma vain ei ole enään pysynyt hallussa, kun koiria on taloudessa jo päälle sata. Täytyy olla melkoinen ihmenainen/mies jotta selviää moisesta urakasta; kokopäivä työstähän tuo jo menee!

Eläinsuojeluyhdistys on saanut paljon lahjoituksia, jopa ulkomailta asti. Lähinnä raha-, ruoka ja tarvikeapua on lähetetty. Vapaaehtoisia hoitajia koiria auttamaan saapuu ympäri suomea, eli apua koirille on jo saatu paljonkin ja apua tullaan todennäköisimmin jatkossakin antamaan yhteisvoimin.

Lähde: Etelä-Suomen sanomat, 1.7.2005

28.6.2005 Pentutehtaan koirille tulvii apua

Koirat ovat saaneet paljon apua vapaaehtoisilta. Jotkut ovat jopa olleet halukkaita ottamaan koiran kotiinsa, mutta kuten Iltasanomien artikkelissa aikaisemminkin jo oli todettu, niin koiria ei voida luovuttaa uusille omistajille vielä.

Omistaja tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeus rangaistukseen sekä viiden vuoden koiranpitokieltoon.

Talo oli melko tilava sekä pihalta löytyi ulkotila, jossa koiria pidettiin; "Nainen piti koiria sekä talon sisällä että ulkotarhassa. Molemmissa oli runsaasti koirien ulosteita ja virtsaa, ja asunnon ilman laatu oli niin huono, että se oli eläinten terveydelle haitallinen.", Iltasanomat 28.6.2005.

Koirien olot siis olivat melko epäinhimilliset; koirien määrään verrattaen pienet tilat sekä tilojen epäsiisteys. Kumma että ihmisetkään ovat asunnossa pärjänneet noissa olosuhteissa.

Lähde: iltasanomat, tiistai 28.6.2005

27.6.2005 Pentutehtaasta 111 koiraa

Valkealalaisesta omakotitalosta takavarikoitiin muinoin 111 koiraa, jotka myöhemmin Kouvolan käräjäoikeus määräsi valtiolle. Tämän vuoksi eläinsuojeluyhdistys nouti koirat huomaansa Anjalankoskelle poliisin avustaessa. Koiria ei kuitenkaan ole voitu luovuttaa eteenpäin, sillä alkuperäinen omistaja on valittanut päätöksestä hovioikeuteen.

Pentutehtailun koirien oloista, Iltasanomat, 27.6.2005, :
"- Näitä koiria on pidetty pentukoneina. Ne ovat saaneet lisääntyä vapaasti, ja seurauksena syntyneet pennut on myyty. Ties kuinka moni on edelleen tiineenä, selittää Kouvolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Tea Tuovinen."

Koirat ovat kuitenkin heikossa kunnossa. Ne kärsivät mm. pahoista ihottumista, loisista, silmätulehduksista ja avohaavoista. Kuusi huonoimmassa kunnossa ollutta koiraa on jouduttu jo lopettamaan.

Eläinsuojeluyhdistys on saanut paljon apua vapaaehtoisilta sekä lahjoituksiakin ovat ihmiset lähetelleet.

Lähde: Iltasanomat 27.6.2005

18.6.2005 Käräjäoikeus totesi valkealalaisen naisen syyllistyneen eläinsuojelurikokseen.

Lähde: Kouvolan sanomat 18.6.2005

19.5.2005Koiratarhurit eläintenpitokieltoon

Lähde: HS - KOTIMAA, Torstai 19.5.2005

22.3.2005 Itäisellä tullipiirillä on tutkittavana laajamittainen koirien salakuljetus Venäjältä Suomeen

Lähde: tulli.fi - Laajamittainen koirien salakuljetus, 22.3.2005